10-vuotisjuhlan blogisarja: Ennakoinnin ammattilainen käyttää sekä faktoja että mielikuvitusta
Juhlavuoden kunniaksi ja 10-vuotislahjaksi Futures Finland on pyytänyt toiminnassa mukana olleita ennakoinnin ammattilaisia kirjoittajiksi artikkelisarjaan, jossa nostamme alan profiilia ja tuomme esille ennakoinnin ammattitaitoa. Mistä tunnistaa osaavan ja uskottavan tekijän?
Elina Hiltunen on futuristi ja kauppatieteiden tohtori, jonka väitöskirja käsitteli heikkoja signaaleja. Hän on koulutukseltaan myös diplomi-insinööri ja tekee parhaillaan toista väitöskirjaansa Maanpuolustuskorkeakoululle aiheesta science fictionin käyttö puolustusorganisaation ennakoinnissa. Hiltunen on listattu vuonna 2020 viidenkymmenen maailman johtavimman naisfuturistin joukkoon.
Ennakoinnin kaava
Kirjoittaessani muutama vuosi sitten kirjaani Tulossa huomenna – Miten megatrendit muokkaavat tulevaisuuttamme (Docendo, 2019) kiteytin vuosien ennakointityöni tiiviiseen kaavaan. Kaava kuuluu näin:
Tulevaisuuden ennakointi = faktat + mielikuvitus
Kaava kertoo yksinkertaisuudessaan sen, mitä ennakointityö on ja mistä ammattiennakoijan, tai futuristin, kuten itseäni kutsun, työnkuva muodostuu.
Faktat kertovat menneisyydestä ja nykyhetkestä
Ennakointi lähtee aina faktojen tunnistamisesta. Faktoja meillä on tästä päivästä ja menneisyydestä, mutta ei tulevaisuudesta. Tulevaisuudesta meillä voi olla erilaisia ennusteita, mutta niitä ei voi lähellekään luokitella faktoiksi. Ne ovat vain valistuneita arvauksia.
Monelle voi tulla yllätyksenä se, että ennakoija ei ole keskittynyt vain tulevaisuuteen, vaan me olemme kiinnostuneita ajasta yleensäkin: niin historiasta, nykyhetkestä kuin tulevaisuudestakin. Historia ja nykyhetki ovat perusta, jolle ennakointi rakennetaan.
Ennakointikaavan faktoja voimme löytää esimerkiksi erilaisista tilastoista, mediasta, sosiaalisesta mediasta tai ihan vain tarkkailemalla ympäristöämme.
Näillä faktoilla on erilaisia nimiä, kuten
megatrendit, jotka ovat suuria globaaleja muutoksia
trendit, jotka ovat pienempiä, eri aihealueisiin liittyviä muutoksia
heikot signaalit, eli pienet oudot tapahtumat tässä päivässä
Virheellisesti yleensä luullaan, että esimerkiksi trendi kertoo tulevaisuudesta. Trendi on itse asiassa kehityssuunta, joka on jatkunut menneisyydestä nykypäivään. Se tietysti voi jatkua tulevaisuudessakin samansuuntaisena, mutta tästä ei ole mitään taetta.
Skenaariotyö vaatii rohkeutta käyttää mielikuvitusta
Toimintaympäristön historian ja nykyisyyden kartoittaminen on peruskivi, jolle hyvä ennakointityö rakennetaan. Se ei kuitenkaan riitä. Ennakoijan on myös uskallettava käyttää mielikuvitusta.
Mielikuvituksen käyttö kiteytyy skenaariotyössä, jossa keskeisenä kysymyksenä on mitä jos? Skenaariotyössä itse asiassa kyseenalaistetaan menneisyyden kehityksen jatkumista sellaisenaan. Skenaariotyö on strategisten – ja usein kivuliaidenkin – kysymysten esittämistä organisaatiolle, jotta se pystyisi selviämään mitä mielikuvituksellisimmissa tilanteissa.
Mitä jos esimerkiksi megatrendi digitalisaatio ei jatkuisikaan tulevaisuudessa? Mitä jos palaisimme digitaalisessa mielessä kivikauteen? Voisiko tämä tapahtua ja miten (no esimerkiksi aurinkomyrskyn seurauksena)? Mitä me tekisimme, jos tämä tilanne tapahtuisi? Pystyisimmekö varautumaan tähän tilanteeseen? Voimmeko nähdä tilanteen kehittymisestä jotain ennakkomerkkejä?
Tulevaisuus saattaa olla arvaamaton – mutta ennakoinnilla siihen voi varautua
Viimeiset kaksi ja puoli vuotta ovat viimeistään nostaneet organisaatioiden tietoisuuteen sen, että tulevaisuus voi olla arvaamatonta. Se, ovatko viimeaikaiset tapahtumat olleet kuitenkaan ennakoimattomissa, on toinen asia. Pandemiat ja sota ovat tyypillisiä villejä kortteja, joista futuristit ovat kautta aikain varoitelleet. Näitäkin asioita on voinut pohtia etukäteen, ja niihin on voinut myös varautua.
Tämä kuitenkin tarkoittaa, että organisaatiossa on oltava jatkuvasti tuntosarvet koholla ympäristön muutosten vuoksi. On myös oltava mielikuvitusta ja rohkeutta kuvitella erilaisia, ei niin itsestään selviä tulevaisuuksia.
