10-vuotisjuhlan blogisarja: Ennakoinnin ammattilainen ajattelee myös epämiellyttäviä tulevaisuuksia
Juhlavuoden kunniaksi ja 10-vuotislahjaksi Futures Finland on pyytänyt toiminnassa mukana olleita ennakoinnin ammattilaisia kirjoittajiksi artikkelisarjaan, jossa nostamme alan profiilia ja tuomme esille ennakoinnin ammattitaitoa. Mistä tunnistaa osaavan ja uskottavan tekijän?
Jani Voutilainen työskentelee projektipäällikkönä Kuntaliitossa, missä hän kehittää kriittisen infrastruktuurin kyberturvallisuutta. Aiemmin hän on toiminut turvallisuus-, varautumis- ja riskienhallintatehtävissä Turun kaupungilla ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen valmistelussa. Lisäksi hän on työskennellyt muun muassa vankilassa, sairaalassa ja vastaanottokeskuksissa.Tilannekuvien rakentaminen ja kriisien ennakointi ovat viime vuosina työllistäneet häntä eniten. Futures Finlandin ydintiimissä hän on vaikuttanut vuoden 2022 ajan.
Turvallisuusalalla ennakoidaan riskejä – ja kohdataan toteutuneet riskit
Olen työskennellyt turvallisuusalalla kymmenen vuotta. Turvallisuusalan ammattilaiset toimivat aloilla, joilla tarvitaan sekä toiminnan turvallisuuden varmistamista että tulevaisuuden riskien ennakointia.Työelämä on tehnyt minulle selväksi, että raskaita aiheita ja ei-toivottuja tulevaisuuksia täytyy uskaltaa ajatella.
Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan näin ensimmäistä kertaa tyhjän katseen ihmisen silmissä ollessani vastaanottokeskuksissa töissä. Vankilassa vartioimme Suomen tunnetuimpia rikollisia: murhista, seksuaalirikoksista ja kyberrikoksista kiinni jääneitä. Sairaalassa työskennellessäni tuli nähtyä murtuneita mieliä ja kuolemaa.
Turun kaupungilla vastasin älykaupunkiprojektin turvallisuusosiosta. Työtehtävät pyörivät asuinalueiden turvattomuudessa, koronan ja viimeisimpänä Venäjän hyökkäyssodan ympärillä. Nykyisessä työpaikassani Kuntaliitossa mietin kriittisen infran kyberturvallisuuden tasoa.
Kriisien ennakoiminen on osa tulevaisuustyötä
Ennakoinnin näkökulmasta olemme olleet kaikkien viime vuosien kriisien suhteen auttamatta myöhässä.
Vuonna 2015 katsoimme televisiosta Ranskassa olevaa pitkää rekkajonoa ja vaeltelevia ihmisiä ajatellen ”Voi voi, aikamoinen hässäkkä.” Hetkeä myöhemmin Suomi kohtasi oman pakolaiskriisinsä.
Koronakriisistä on jäänyt mieleeni erityisesti tämä keskustelu vuoden 2019 lopulla:
”Kiinassa on tällainen tauti. Pitäisikö meidän varautua jotenkin?”
”Niin… näitä tauteja tulee ja menee…”
Putinin ajattelutavasta on ollut jo pitkään näyttöä – esimerkkinä Georgia (2008), Krim (2014) ja Syyria (2016). Mutta tässäkään tilanteessa emme osanneet myöntää todellisuutta ajoissa.
Toki on hyvä pitää mielessä ajatus, että “jälkikäteen kaikki käy järkeen.” Muistan, kuinka yksi poliisi totesi järjestämässämme Ukrainan kriisin ennakointityöpajassa: ”Tiedustelutieto ja ennakointi on tärkeää, mutta se, miten tieto johdetaan päätöksentekoon, on todella haastavaa.”
Näyttää siis siltä, että tietoa on ollut tarjolla, mutta sitä ei ole viety toimintaan. Ennakointitiedon käyttämistä päätöksenteossa tulisikin vahvistaa. Päätöksentekijöiden tulisi ymmärtää, että myös tekemättä jättäminen on päätös, joka vaikuttaa tulevaisuuden muotoutumiseen.
Ennakoinnin ammattilainen ei välttele riskien ajattelua
Tulevan talven sähkökatkoskenaario näyttää hyvinkin mahdolliselta, mutta mitä meiltä jää sen ympäriltä näkemättä? Tällä hetkellä puhutaan muutaman tunnin sähkökatkoista. Mitä jos sähkökatko kestääkin päivän, kolme päivää, viikon tai vaikka kuukauden? Sähkökatkohan voi johtua muustakin kuin sähkön saatavuuden haasteista, kuten sabotaasista tai kyberhyökkäyksistä.
Tulevaisuuden tutkimuksen tausta on sotatieteissä. Mitä vihollinen tekee seuraavaksi? Mitä meidän pitäisi tehdä? Vaihtoehtoisten skenaarioiden matka sotatieteistä tähän päivään on ollut pitkä. Turvallisuusalalle on luonteenomaista varautua erilaisiin riskeihin, mutta täytyy pitää mielessä, että riski merkitsee uhkan lisäksi myös mahdollisuutta.
