Lasten digitaalinen kasvurauha on teko paremman tulevaisuuden puolesta
Futures Finland on alusta ja verkosto tulevaisuusajattelun ammattilaisille ja sellaiseksi haluaville. Blogimme tarjoaa jäsenillemme mahdollisuuden tuoda esille tulevaisuusajattelun ja jäsenistömme osaamisen moninaisuutta sekä avata keskustelua erilaisille tulevaisuusteemoille. Tällä kertaa blogissamme on äänessä joukko tulevaisuusajattelun ammattilaisia, jotka haluavat nostaa näin koulujen aloitusviikolla keskusteluun vastuullisen sosiaalisen median ja tarpeen lasten digitaaliselle kasvurauhalle.
Koulujen alun lähestyessä moni pohtii puhelimen hankintaa lapselle ja etenkin teleoperaattorit suuntaavat mainoksiaan koulua aloittaville lapsille. Vaikka mainonta puetaan vastuullisten digitaitojen edistämisen muotoon, puuttuu niistä tosiasiallinen halu suojata lapsia. Olemme eläneet älypuhelinten kanssa pian 20 vuotta ja alamme nähdä myös niiden varjopuolia. Hiljattain ollaan uutisoitu keskittymiskyvyn romahtamisesta sekä fyysisen ja henkisen uupumuksen rajusta kasvamisesta informaatiotulvan myötä (HS 12.2.2023), nuorista, jotka eivät kykene aitoihin sosiaalisiin kontakteihin tai vuorovaikutukseen älylaitteiden jäljiltä, (HS 8.3.2023), mielenterveysongelmien ja masennuksen merkittävästä yhteydestä esimerkiksi sosiaalisen median käyttöön (HS 8.3.2023), somekiusaamisesta ja vihavideoista erilaisten harrastusten yhteydessä (HS 8.4.2023) ja suuresta määrästä lapsiin kohdistuvaa seksuaalista ahdistelua mikä tapahtuu somen mahdollistamana. (HS 17.9.2021). Listaa voisi jatkaa pitkästi.
Tulevaisuusammattilaisina kuulemme usein toiveita, että lapsille puhuttaisiin tulevaisuudesta toiveikkaammin, koska moni asia ahdistaa lapsia ja nuoria tällä hetkellä. Toiveikas ja hyvä tulevaisuus vaatii toteutuakseen aktiivisia tekoja ja vastuunottoa. Lapset ansaitsevat digitaalisen kasvurauhan ja aikuisten tehtävä on kantaa tästä kasvurauhasta vastuu.
Aiheeseen on viime aikoina herätty, mutta asian vakavuutta ei ole vielä täysin tunnistettu. Lastensuojelu tulisi ulottaa myös sosiaaliseen mediaan. Suomessa lapset saavat älypuhelimen käyttöönsä yleisesti jo noin 7-vuotiaina koulun alkaessa ja tätä myös operaattorit markkinoinnillaan edistävät. Kun some tulee yhdelle lapselle, se tulee myös muille. Siksi kysymys älypuhelimen käytön aloituksesta on vahvasti koko yhteisön yhteinen kysymys, ja tässä asiassa vanhemmat lastensuojelujärjestöjen ja koulujen tuella ovat avainasemassa.
Ikävä kyllä tällä hetkellä lähes kaikki vanhemmille suuntautuva ohjeistus esimerkiksi järjestöiltä on hyvin varovaista puhelimen käyttöönoton ikäpohdintojen suhteen. Yleisin neuvo on, että vanhempien on oltava läsnä lapsen somen käytössä ja seurattava sitä tarkkaan. Tämä jättää vanhemman kuitenkin yksin asian kanssa ja lisää hyvin paljon jo ennestään runsasta metatyötä, mikä kasautuu perheissä usein etenkin äideille. Perheissä voi myös olla hyvin erilaisia käytäntöjä puhelimen käytön suhteen, mikä tarkoittaa usein puhelimettomien lasten jäämistä sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle, kun osa lapsista saa puhelimen. Hyvin usein lasten omissa WhatsApp -ryhmissä ja muissa kanavissa esiintyy ulossulkemista tai kiusaamista. Instagram, TikTok ja ja YouTube ovat monen eka- ja tokaluokkalaisen käytössä, vaikka niiden ikärajat ovat 13-16 vuotta ja niiden sisältöjen haitallisuudesta on paljon tietoa. Helppo tapa sekä suojata lapsia että kasvattaa kaveritaitoja olisi keskittyä elämään digialustojen ulkopuolella edes pari vuotta koulun alkaessa.
Kun some- ja viestialustojen ikärajat ovat usein 13-16-vuoden tienoilla, olisi korkea aika ottaa vakavasti nämä ikärajat. Tässä työssä tarvitaan lastensuojelujärjestöjen kannustusta. Myös koulut ovat avainasemassa viestimässä, että koulua varten etenkään pienet lapset eivät tarvitse kännykkää. Vanhempien voi olla vaikeaa sopia yhteisestä linjasta, koulu sen sijaan tavoittaa kaikki.
Monessa maassa lapset saavat älypuhelimen noin 10-vuotiaina, mutta Suomessa verrattain varhain verrattuna moniin muihin maihin. Tämä helpottaa lasten itsenäistä kulkemista, mikä on hieno asia. Mutta jos haluamme aidosti suojella lapsia, olisi aika todeta, että 7-vuotiaan lapsen kännykkään eivät kuulu internet ja some, jotka ovat aikuisille rakennettuja ympäristöjä. Lapsen saa kiinni vaikka puhelimessa ei olisi nettiä. Myös uudet älykellot ovat tähän erinomaisia tapoja. Pelejä, ohjelmia ja muuta digitaalista viihtymistä lapsi voi harrastaa ilman, että on pakko olla yksikseen, ilman riittäviä valmiuksia somen alustoilla, jotka voivat olla aikuisellekin haastavia. Yhteiskunnassa on paljon asioita, joiden osalta olemme luoneet ikärajoja ja kulttuurisia koodeja sen osalta, minkä ikäiselle ne sopivat. Myös somella on tutkimusten mukaan hyvät puolensa kuten esimerkiksi yhteisöllisyys ja rentoutuminen. Silti haittojen ollessa myös ilmeisiä, olisi syytä vakavasti pohtia että älykännykän käyttöönottoa Suomessa lykättäisiin edes muutamalla vuodella.
Nykyiset alustat maksimoivat mainosvoittoja, datankeruuta ja alustalla vietettyä aikaa, eikä niillä ole motivaatiota tarttua ongelmiin – pikemminkin päinvastoin, koska ongelmiin tarttuminen vähentäisi rahavirtaa. Nykyiset alustat esitetään vaihtoehdottomina, mutta sitä niiden ei tarvitse olla. Sen lisäksi, että eettisten alustojen tulee kyetä luomaan turvallisempi ympäristö ja ohjata terveellisempään digikäyttäytymiseen, niiden pitää pystyä vastaamaan digitaalisen ympäristön vinoumiin kuten siihen, että aikuisten ja lasten maailmat sekoittuvat alustoilla ja lasten elämään päätyy paljon asioita, joihin lapsi ei ole valmis. Ennen kuin tähän päästään, on aikuisilla vastuu suojella lapsia ja osallistua myös lasten digitaaliseen elämään.
Tulevaisuusajattelussa on olennaista kyetä visioimaan ja rakentamaan haluttua tulevaisuutta sen sijaan, että olisimme tulevaisuuden armoilla. Nykyisen tutkimustiedon valossa suomalaisen yhteiskunnan, lastensuojelujärjestöjen, koulujen ja vanhempien olisi tärkeää nyt aidosti pohtia, millaista tulevaisuutta lapsille halutaan rakentaa ja toimia sen mukaan. Ensimmäinen askel on uskaltaa todeta, että muutama vuosi lisäaikaa lapsuuteen ilman älypuhelinta turvaisi hieman pidemmän digitaalisen kasvurauhan.
Elina Kiiski-Kataja, äiti, tulevaisuusasiantuntija, väitöskirjatutkija
Mikko Dufva, isä, tulevaisuudentutkimuksen dosentti
Minna Koskelo, äiti, tulevaisuusmuotoilija, Futures Finlandin perustaja
Otto Tähkäpää, tulevaisuusasiantuntija, Tulevaisuuskoulun perustaja
Liisa Poussa, äiti, tulevaisuusasiantuntija
Aku Varamäki, äiti, tulevaisuusasiantuntija, työpäivämuotoilija, ex-someammattilainen
Kuva: Luca, Unsplash