Yhteisiä unelmia ja uusia horisontteja – jatkuvan oppimisen uudet vaatteet / Yritysvierailu Elisalla
Elinikäisestä oppimisesta puhutaan paljon. Sen on sanottu olevan yksi maamme tärkeimpiä kilpailuvaltteja tulevaisuudessa. Elämme voimakkaasti muuttuvassa maailmassa, jossa oppiminen ja erityisesti oppimaan oppiminen ovat tunnistettavia tulevaisuustaitoja.
Keskiviikkona 23.10. Futures Specialists Helsinki vieraili Elisalla. FSH:n yritysvierailussa kyläilemme yrityksissä ja käsittelemme usein työpajatyöskentelyllä ajankohtaista tulevaisuusteemaa.
Elisan yritysvierailun teemana oli tutustua oppimisen tulevaisuuteen. Elisalla on tehty vaikuttavaa työtä jatkuvaan oppimiseen kannustamisessa ja oppimisen viemisessä jokaisen elisalaisen arkeen, josta syystä Elisa valikoitui vierailun kohteeksi.
Illan tavoitteena oli tuoda tulevaisuusajattelu ja oppiminen yhteen, sillä ne näyttävät olevan keskusteluissa usein omissa siiloissaan. Illan alustanut FSH:n perustaja Minna Koskelo tiivisti ajatusta näin: ”Tulevaisuusajattelun pitäisi ehdottomasti olla mukana, kun mietitään mitä organisaation pitäisi oppia.”
Puheenvuoron elinikäisesti oppimisesta Elisan näkökulmasta antoi Piia Säylä ja kommenttipuheenvuoron antoi FSH:n Otto Tähkäpää.
Alustukset ja kommenttipuheenvuoro toimivat syötteinä pienryhmäkeskustelulle. Pienryhmissä pureuduttiin kysymyksiin kuten miten voisimme kasvattaa kyvykkyyttämme tunnistaa ja kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia? Millaista oppimista tarvitsemme tulevaisuudessa? Entä mitä tulevaisuustaitoja meidän tulisi oppia seuraavaksi? Miten innostua ja saada muutkin innostumaan jatkuvasta oppimisesta? Miten oppimista pitäisi järjestää yksilötasolla, entä yhteiskunnan?
Tässä muutamia poimintoja illan aikana yhdessä tuotetuista ajatuksista:
- Opi oppimaan. Mikä on oma oppimisen unelmasi? Mitä haluat oppia, entä mikä olisi myös työyhteisöllesi hyödyllistä? Millaisen taidon oppiminen vie sinua kohti toivomaasi tulevaisuutta?
- Maratonia, ei sprinttiä! Oppiminen on itsessään pitkä prosessi, jonka eteneminen on harvoin täysin lineaarista. Älä lannistu, jos et heti ekalla oppimisyrityksellä saa lyötyä kunnaria. Avoimuus, uteliaisuus ja innostus ovat oppimisen edellytyksiä.
- Pysähdy ja arvioi. Todellinen oppiminen vaatii reflektiota. Muuten innostuksen vallassa ahmitut asiat unohtuvat helposti. Itsetutkiskelua, pysähtymistä, kertaamista ja opitun arvioimista – näitä tarvitsemme uuden oppimiseen. Tarvitsemme myös palautumista oppimisen syventämiseen. Elikkäs sitä lepoa.
- Tarvitaan paljon keskustelua. Erilaisia näkökulmia ja niiden törmäyttämistä. Harmonian sijaan tulevaisuudelle kiinnostavampaa on etsiä poikkeamia ja tutkia, miten ne voivat auttaa meitä ymmärtämään maailmaa ja kuvittelemaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.
- Kurssi on kiva ja seminaareissa on hauskaa, mutta… muistetaan, että oppimista tapahtuu myös yllättävissä paikoissa ja tilanteissa, ihan kaikkialla. Formaalien oppipaikkojen kuten koulun lisäksi oppiminen rönsyää, ja se on hyvä asia. Olennaista on pitää mieli avoimena ja olla utelias. Olit sitten vielä oppivelvollinen tai jo eläkkeesi ovia kolkutteleva.
- Hylkää ajatus valmistumisesta. Opetellaan elämään epävarmuudessa ja keskeneräisyydessä – eikä ahdistuta siitä, vaan mukaudutaan ja harjoitellaan nauttimaan avoimesta tilanteesta ja jatkuvasta kehityksestä.
- Hae voimaa verkostoistasi: mitä uutta voisin oppia tuntemaltani henkilöltä? Mitä omaan osaamistani voisin tarjota vastineeksi? Innovaatiot syntyvät usein erilaisten ihmisten ja ajatusten törmäyksissä.
- Unelmoidaan yhdessä. Pyristellään irti tavoista, joilla olemme tottuneet ajattelemaan. Unelmat johdattavat meidät poluille, jotka vievät meitä kohti parempia tulevaisuuksia.
”Maailmaa koskeva tietomme on peräisin menneisyydestä ja nykyhetkestä. Silti kaikki tekemämme päätökset koskevat tulevaisuutta. Vallitseva modernistinen maailmankuva ohjaa väkisinkin ajatteluamme: usein pyrimme ratkaisemaan muuttuvan maailmamme ongelmia nykyhetken näkökulmasta käsin, muistutti Otto Tähkäpää.
Pitäisi siis pystyä näkemään kauas ja nähdä mitä sieltä on tulossa. Postnormaalissa ajassa olisi kuitenkin olennaista panostaa tulevaisuuskuvittelun avartamiseen.
Kukaan ei voi olla jatkuvasti kaikessa proaktiivinen tai tietoinen jokaisesta heikosta signaalista. ”On tärkeää pystyä arvioimaan resurssiensa riittävyys ja tehdä valintoja, mihin tunnistettuihin muutosvoimiin, oppeihin ja oivalluksiin reagoidaan ja panostetaan – ja mitä päätetään toistaiseksi jättää hyllylle”, sanoi Minna Koskelo.
Tutkitaan, suunnitellaan, kokeillaan. Ja reflektoidaan.
FSH / Elina
