Elinvoimaisen tulevaisuuden sadetanssi
Kirjoittaja Kaisa Vuorio on väitöskirjatutkija, joka tarkastelee kaupunkikeskustojen elävyyden ja elinvoimaisuuden kehittämistä niin talousmaantieteen kuin tulevaisuuden näkökulmista. Vuorio on myös kauppakeskuksiin erikoistunut kiinteistöalan moniosaaja ja hallitusammattilainen.
Elinvoimaisuuden tavoitteiden ja keinojen yhteensovittaminen kunnissa muistuttaa välillä sadetanssia. Humpataanko esiin myrskyä vai sumua, minne pitäisi sataa, koska ja kuinka usein ja pitkään? Merkittäviä kiinteistökehityshankkeita ainakin.
Kunnille elinvoimaisuuden ja kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen on lakisääteinen tehtävä (KL4/2015:1), jonka määrittelyn ja toteutuksen tapa on vapaa.
Elinvoimaisuudesta onkin tullut ahkerasti käytetty perustelu suurille, kaavoitukseen sidotuille ihmeidentekijöille.
Vaikka kiinteistöhankkeiden vaikutukset ovat moniulotteisia, julkisuuteen välittyvä kuva hankkeiden tuottamasta tulevaisuudesta jää usein vastakkainasettelujen kehystämäksi kiiltokuvaksi.
Rakentamisen työllistämisvaikutus, kaupunkikuva tai luontokato saa ääntä, mutta keskustelu kiinteistön valmistumisen jälkeisestä tulevaisuudesta vähemmän.
Mihin tulevaisuusajattelu nyt rajautuu?
Aallon tutkijoiden mukaan megahankkeissa, kuten tutkimuskohteena olleessa Triplassa, tulevaisuusajattelu keskittyy toteuttamisvaiheeseen. Entä jos tulevaisuusajattelua sovellettaisiin enemmän rakentamisen jälkeiseen aikaan? Tutkijoiden mukaan monipuolisempi ja pidemmälle ulottuva tavoiteltavan tulevaisuuden huomiointi voisi parantaa hankkeen yhteiskunnallisia vaikutuksia ja strategista sopeutumiskykyä toteutuksen aikana ja valmistumisen jälkeen (Airikkala ym. 2025).
Garden Helsinki -hanke toistaa tutkijoiden havaintoja. Keskustelu elinvoimavaikutuksesta käpertyy megakonsertteihin. Viestiksi asuntojen, hotellin ja toimistojen poistamisesta riitti katunäkymä julkisivusta.
Muutoksen tuottamien, mahdollisten hyvinvointia ja elinvoimaa luovien, tulevaisuuksien sulkeutuminen tai avautuminen olisi keskustelun arvoista ja voisi jopa helpottaa projektin rahoitettavuutta.
Tarjolla tänään: käytetty tulevaisuus
Tulevaisuudentutkimus auttaa ymmärtämään tapoja ajatella tulevaisuutta elinvoimalähtöisissä kiinteistöhankkeissa.
Käytetty tulevaisuus rakennetaan tiedostamattomasti menneen tai muualla jo toteutetun varaan, ilman kriittistä pohdintaa omassa ajassa ja tilanteessa. Hylätty tulevaisuus puolestaan jää rajoittuneen näkökulman ulkopuolelle, sillä se ei sovi vallitsevaan strategiaan, arvoihin tai maailmankuvaan. Kehittämisen ulottuvuuksia, tarpeita tai resursseja jää sivuun.
Koska tulevaisuuksia on aina monia ja ne rakentuvat strategisten näkökulmien ja toiminnan tasojen yhtäaikaisesta vaikutuksesta, käytettyjen tulevaisuuksien tavoittelu voi vaikuttaa käärmeen ajamiselta pyssyyn. Hylätyt tulevaisuudet ja vaihtoehtojen ohitukset palaavat myöhemmin jännitteinä, menetettyinä mahdollisuuksina ja ristiriitaisuuksina (Inayatullah 2008). Sekä kunnille että kiinteistökehityshankkeille nämä ovat riskejä.
Vaikutusten arvioinnista elinvoimaisen tulevaisuuden muotoiluun
Olen usein pohtinut, voisiko suurten kiinteistöhankkeista käytävän keskustelun painopisteen siirtää kaupunkikuvasta ja (ympäristö)vaikutusten säädösperusteisesta arvioinnista tavoiteltaviin sosiaalisiin vaikutuksiin. Idealistisena ajatuksena on tunnistaa edes suunta tavoiteltavasta tulevaisuudesta ja reiteistä sen saavuttamiseen.
Mitä uutta tämä toisi, kaupunkisuunnitteluhan on keksitty? Kyse on erilaisesta tavasta ajatella.
Suunnittelu on päätöksentekoa ja toteutusta valmistelevaa toimintaa. Tulevaisuuksien tutkiminen ja tulevaisuusajattelu ovat työkaluja, joita on mahdollista käyttää myös elinvoimaisuutta ohjaavassa ja suunnittelulle tavoitteita asettavassa poliittisessa päätöksenteossa. Kunnissa ja alueilla on huomattu etsiä apua ongelmien tunnistamiseen mikrotason tulevaisuusajattelusta, jonka vaikuttavuuden kehittymistä on kiintoisaa seurata. Perinteisten ideapalloja ilmaan heittävien, irrallisten yhteisvisioprojektien vaikuttavuus on todettu heikoksi (Neuvonen ja Ache 2016).
Tulevaisuusajattelun voi myös nähdä asenteena ja suunnittelun fokuksen siirtämisenä avaushetkestä valmistumisen jälkeisen tulevaisuuden toimivuuteen. Tätä harjoitellaan Tampereella, jossa Hakametsän jäähallin aluetta kehitetään tulevien käyttäjien kanssa yhteistä arjen tulevaisuutta luoden, ei vain heitä kuullen.
Toimintatapa ei ole nopein tai helpoin, mutta se voi olla reitti hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden yhtäaikaiseen rakentamiseen tuotot ja kulut halliten.
Vielä kuulemme, tuliko maali.
Lisätietoja
Sohail Inayatullahin tulevaisuusajattelusta: https://en.wikipedia.org/wiki/Sohail_Inayatullah
Hakametsän kehityksestä: https://hakametsa.com/
Lähteet
Airikkala, Mikko, Antti Seppälä, Saija Toivonen, ja Hanna Mattila. 2025. ”Future Orientation of Urban Development Megaprojects. The Case of Tripla, Helsinki”. Nordic Journal of Urban Studies 5(1):1–22. doi:10.18261/njus.5.1.2.
Inayatullah, Sohail. 2008. ”Six Pillars: Futures Thinking for Transforming”. Foresight 10(1):4–21. doi:10.1108/14636680810855991.
Neuvonen, Aleksi, ja Peter Ache. 2016. ”Metropolitan Vision Making – Using Backcasting as a Strategic Learning Process to Shape FI”. Futures 86:73–83. doi:10.1016/j.futures.2016.10.003.
