Tulevaisuuden klassikko: Haastattelussa ennakoinnin uranuurtaja Sirkka Heinonen
Ihmisen, teknologian ja luonnon välinen suhde on Sirkka Heinosen uran punainen lanka
Sirkka Heinosta kutsutaan suomalaisen tulevaisuuksien tutkimuksen grand old ladyksi − eikä syyttä. Heinonen on yksi alan rakentajista ja edelläkävijöistä, aktiivinen vaikuttaja suomalaisessa yhteiskunnassa ja kansainvälisesti arvostettu tutkija.
Futures Finland sai hänet Tulevaisuuden klassikot -illan vieraaksi joulukuussa 2022. Tulevaisuuden klassikot on jokasyksyinen jäsentapahtuma, jossa alan edelläkävijät kertovat urastaan ja elämästään.
Kuva: Anne Arvonen
Alan rakentajana Suomessa
Sirkka Heinonen jos kuka tuntee tulevaisuuksien tutkimuksen kehityskaaren Suomessa. Heinosen uran aikana suomalainen tutkimus on ottanut ensimmäiset askeleensa ja kehittynyt kansainvälisesti tunnustetuksi osaamiseksi. Heinosen työkenttä on muodostunut tutkimuksesta, opetuksesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.
Vastavalmistunut filosofian maisteri rekrytoitiin vuonna 1979 VTT:lle, jossa pohdittiin, miten tutkimusala tuotaisiin Suomeen. Heinosen tehtävänä oli selvittää, missä tutkimusta tehtiin, miten se oli organisoitu eri maissa ja ketkä olivat avainhenkilöitä. Selvitysten pohjalta Suomeen muodostettiin alan rakenteet. Heinonen on ollut alusta asti mukana esimerkiksi kansallisen ennakointiverkoston ja Tulevaisuuden Tutkimuksen Seuran toiminnassa sekä avustanut eduskunnan tulevaisuusvaliokuntaa kuulemisissa.
Heinonen väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1999. Seitsemän vuotta myöhemmin hänet nimitettiin professoriksi Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskukseen. Hänen johdollaan uudistettiin tulevaisuuden tutkimuksen maisteriohjelma ja myöhemmin käynnistettiin tohtoriohjelma.
Yhteiskunnallista ja kansainvälistä vaikuttamista
Heinonen pitää tärkeänä eri alojen osaamisen yhdistämistä: yhteiskuntatieteellinen, humanistinen ja tekninen näkökulma tarvitsevat toisiaan, jotta voimme ymmärtää kokonaisuutta. Ihmisen, teknologian ja luonnon väliset suhteet ovat kiinnostaneet Heinosta alusta asti. Väitöskirjassaan hän tutki antiikin stoalaisen filosofian näkemyksiä ihmisen suhteesta luontoon ja tekniikkaan.
”Meidän tulisi arvostaa ajan molempia ulottuvuuksia: ei vain tulevaisuutta vaan myös menneisyyttä. Olemme jossain vaiheessa menettäneet yhteytemme menneen ajan viisauteen. Tämä on ympäristöongelmien perimmäinen syy.”
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on Heinoselle tärkeää. Hänen mielestään tieteentekijällä on vastuu tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä näkyy myös Heinosen kansainvälisessä toiminnassa: hän on muun muassa Rooman klubin ja Millennium-hankkeen jäsen. Millennium on ainutlaatuinen globaali ajatushautomo, jolla on 71 noodia ympäri maailmaa. Helsingin noodi järjestää tilaisuuksia ja organisoi esimerkiksi Millenniumin Delfoi-tutkimuksia Suomessa.
Kestävän tulevaisuuden näkijä ja tekijä
Kestävä tulevaisuus on yksi Heinosen pääteemoista. Rooman klubin jäsen hän on ollut vuodesta 2005 lähtien. ”Kasvun rajat -raportti sai ilmestyessään vuonna 1972 paljon kritiikkiä, koska se ymmärrettiin väärin ennusteeksi. Tosiasiassa se oli skenaariotyö. Nyt nähdään, että yksi skenaarioista on hyvinkin tarkasti toteutumassa.”
Tämän hetken ekologinen ja ilmastokriisi on siis ollut pitkään tiedossa. Heinonen on sitä mieltä, että tieteestä pitää viestiä, vaikka ihmisen kyky ottaa vastaan tulevaisuutta koskevaa tietoa ja toimia sen pohjalta on kovin rajallinen. Hän kirjoittaa tulevaisuusresilienssistä Rooman klubin tuoreessa raportissa Limits and Beyond: 50 years on from The Limits to Growth what did we learn and what’s next?. Resilienssin voi määritellä monella eri tavalla. Kriisi on mahdollisuus oppia. Sirkan lanseeraama käsite tulevaisuusresilienssi sisältää ajatuksen oppimisesta, uudelleen ajattelusta, uudistamisesta.
Heinonen on juuri palannut Rooman klubin vuosikokouksesta Costa Ricasta. Siellä teemana oli transformaatio: yhteiskunnan rakenteiden, kuten lainsäädännön, hallinnon ja koulutuksen perustavanlaatuinen muuttaminen, joka on edellytys kestävälle tulevaisuudelle. ”Mukana oli ensimmäistä kertaa paljon alkuperäiskansojen edustajia. Heillä on meille paljon opetettavaa menneen ajan viisauden säilyttämisestä”, kertoo Heinonen.
Luonto on Heinoselle myös henkilökohtaisesti tärkeä voimanlähde. Hän kertoo viettävänsä päivittäin aikaa metsässä tai merenrannalla. Toinen, elämän vieläkin tärkeämpi peruskivi on perhe. Puoliso ja lapset ovat kulkeneet mukana Heinosen kansainvälisissä tehtävissä. Väitöskirjaa hän teki Hollannissa, missä perhe oli aviomiehen työn vuoksi.
Menetelmät palvelevat yhdessä tekemistä
Sirkka Heinonen tunnetaan myös metodologian kehittäjänä. Koska ihmiset ja vuorovaikutus ovat hänelle tärkeitä, hän on kehittänyt erityisesti menetelmiä, joiden avulla tulevaisuuksien tutkimusta ja innovaatioita voidaan tehdä yhdessä ja viedä käytäntöihin.
Tulevaisuusklinikka on esimerkki laaja-alaisesta menetelmästä. Se perustuu tulevaisuusverstaaseen, mutta sisältää enemmän variaatiota, muun muassa Elina Hiltusen kehittämän tulevaisuusikkunan, Jerome Glennin tulevaisuuspyörän ja Sirkka Heinosen tulevaisuusprovokaation. Klinikan ideana on, että yhteiskunnalliset haasteet otetaan rohkeasti esille ja selvitetään, mistä niissä on kyse. Osallistujat tekevät yhdessä prognoosin: laativat ensin diagnoosin tilanteesta ja etsivät siihen ratkaisuja eli ’reseptejä’.
Heinonen toivoo, että kaikilla yhteiskunnan eri tasoilla käynnistettäisiin tulevaisuusprosesseja. Suurten kriisien ja epävakauden aikakaudella tarvitsemme kokemuksen siitä, että voimme vaikuttaa tulevaisuuteen. Etenkin lapset ja nuoret pitäisi ottaa mukaan tulevaisuuden rakentamiseen.
Tulevaisuuksien tutkimus tässä ajassa
Nykyisin Heinonen on emeritaprofessori, joka ohjaa tohtoriopiskelijoita ja vetää tutkimushankkeita. Alalla tapahtuu paljon, ja EU:ssa herätty tarpeeseen tehdä ennakointia systemaattisesti. Heinonen on tutkijana mm. Suomen Akatemian rahoittamassa monitieteisessä tutkimushankkeessa Kiinteistöt ja kestävä kriisinhallinta kaupunkiympäristöissä (RESCUE). Sen tavoitteena on edistää yhteiskuntien selviytymiskykyä ja kriisivalmiutta kansallisesti ja kansainvälisesti.
Millennium-hankkeen johtaja Jerome C. Glenn kävi Suomessa hiljattain tulevaisuusvaliokunnan vieraana. Heinonen ja Glenn toteuttivat osana RESCUE-hanketta tulevaisuusklinikan kauppakeskus Triplassa. Siinä simuloitiin tilannetta, jossa tapahtuisi äkisti totaalinen sähkökatko. ”Tulevaisuusklinikalla voimme testata erilaisia tulevaisuuskuvia ja harjoitella niiden varalta”, Heinonen sanoo.
Uutena tutkimusaiheena Heinonen mainitsee hybridisaation. Hybridi on vanha ilmiö ja tässä ajassa vahvasti läsnä − meillä on esimerkiksi hybridiautoja, -työtä, -tiloja − mutta ilmiötä ei ole juuri tutkittu. ”Hybriditutkimuksessa asioita katsotaan kokonaisvaltaisesti ja luodaan yllättäviä yhdistelmiä. Miten hybridit voivat aiheuttaa kriisejä tai tukea kriiseissä?”
Yksi pysyvä tutkimusteema on yhteiskuntakehityksen vaiheet. Maatalous-, teollisuus- ja tietoyhteiskunta on jo ohitettu. Elämme murrosaikaa ja olemme siirtymässä seuraavaan vaiheeseen, josta Heinonen käyttää käsitettä digitaalinen merkitysyhteiskunta. Merkityksellisyys liittyy esimeriksi työn käsitteeseen: työtä ei riitä kaikille, mutta yhteiskunnan pitäisi tulevaisuudessakin tarjota kaikille merkityksellistä tekemistä.
Ihmisen, teknologian ja luonnon välinen suhde on nyt vielä ajankohtaisempi kuin Heinosen uran alkuaikoina. Miten saamme teknologian aidosti palvelemaan ihmistä? Miten palautamme ihmisen yhteyden luontoon?
”Murrosajassa tarvitaan visioita: millaista yhteiskuntaa haluamme? Tulevaisuuteen ei pidä ajelehtia.”