TULEVAISUUDEN KLASSIKOT 2020: Ennakointiin liittyvän kunnianhimon tasoa tulisi nostaa Suomessa

Marraskuussa 2020 istuimme alas Futures Finland -verkoston jo perinteeksi muodostuneeseen Tulevaisuuksien klassikot -iltaan. Vuoden vieraana oli strategisen ennakoinnin pitkän linjan asiantuntija Jaana Tapanainen-Thiess. Hän toimii Valtioneuvoston kansliassa ennakoinnin johtavana asiantuntijana sekä tulevaisuusselonteon ja ennakointiluotsin pääsihteerinä. Jaanalla on takanaan pitkä ja monipuolinen ura ennakoinnin ja strategisen skenaariotyön parissa, niin kotimaassa kuin ulkomailla. Jaana on kysytty ennakoinnin asiantuntija ja puhuja. Jaanan elämä on vienyt häntä työn ja opiskelujen kautta asumaan yli 25 maahan. Tässä otteita illan ajatuksista.

Suomi on ennakoinnin ja sen soveltamisen kärkimaa

Valtioneuvoston sivuilla todetaan tulevaisuustyöstä näin: Tulevaisuustyön tarkoitus ei ole ennustaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu, vaan auttaa valmistautumaan erilaisiin muutoksiin ja tarkastelemaan kriittisesti nyt tehtäviä päätöksiä erilaisten muutoskulkujen avulla. Menestyvän Suomen on politiikassaan kyettävä yhdistämään muutostekijöistä nouseviin kysymyksiin vaikuttaminen, että sopeutuminen. 

Ilta avattiin toteamalla, että Suomi on ennakoinnin ja sen soveltamisen kärkimaita. Tapanainen-Thiess laajensi tätä ajatusta kertomalla miten valtiolla ennakointi- ja tulevaisuustyötä tehdään ministeriöiden yhteistyönä. Tätä linkitetään myös poliittiselle puolelle. Yksi konkreettinen tulevaisuustyön muoto on ministeriöiden aina yhdessä valmistelema Muutostekijä-korttisarja. Siinä globaalin toimintaympäristön muutostekijät esittelevät päättäjille ja kansalaisille tulevaisuuden keskeisiä muutoksia ja epävarmuuksia, sekä toimivat pohjana valtioneuvoston yhteiselle tulevaisuustyölle kuten tulevaisuuskatsauksille. Muutostekijäkortit julkaistiin ensi kerran 2017 ja uusimmat kortit on julkaistu lokakuussa 2019.

Valtioneuvoston keskeinen ennakointityö liittyy tulevaisuusselontekoon: Hallitus antaa kerran vaalikaudessa eduskunnalle yhteiskunnan pitkän ajan valintoja käsittelevän tulevaisuusselonteon. Kunkin selonteon aihepiiri on rajattu politiikkapäätösten kannalta keskeisiin strategisiin kysymyksiin 10–20 vuoden ajanjaksolla. Selonteon käsittelyyn osallistuu hallituksen ohella eduskunta, ja se tarjoaa aineksia myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Valtioneuvoston seuraavan tulevaisuusselonteon valmistelu on käynnistynyt keväällä 2020. Tulevaisuusajattelua tulee tuoda osaksi elävää arkea ihan kaikille, ei vain kulmahuoneen päättäjille. Oli etuoikeus kuulla katsaus suomalaisen yhteiskunnan ennakointityötä sen eturivin vaikuttajan kuvailemana.

Ennakointiprojekteista systeemiseen jatkuvuuteen 

Tapanainen-Thiess nosti keskiöön huomion, miten organisaatioissa tulisi luopua ennakoinnin projektiluonteisuudesta. Toisin sanoen, ennakointia ei voi ajatella omana projektinaan, vaan olennaista on ennakointityön tekemisen jatkuvuus. Sen tulee olla erottamaton osa strategista suunnittelua ja päätöksenteonprosesseja.

– Jatkuvassa ennakoinnissa asiat tuodaan ennakoinnin yhteisiin pöytiin keskusteltaviksi. Samalla ennakointiin tuodaan ketteryyttä, ja sen kautta nostetaan valmiuden tasoa, muutosvalmiutta ja tuetaan kriisijohtamista organisaatioissa, Tapanainen-Thiess kiteytti.

Kysy oikeat kysymykset: mieti mitä todella nyt pitäisi tehdä

Yhdysvaltain entinen puolustusministeri Donald Rumsfeld on todennut, ettemme tiedä, mitä emme tiedä. Tähän peilaten Tapanainen-Thiess toi esille ennakoinnin vaaranpaikan: kiireisessä arjessa jää usein kysymättä se, että mitä tässä pitäisi nyt oikeasti tehdä. Eli tarvitaan juuri oikeat kysymykset kartoittamaan tilannetta, jotta saadaan tarpeelliset vastaukset. Yhtä lailla olennaista on ymmärtää, miten oman tiedon taso vaikuttaa muuhun ymmärrykseen ja ohjaa valintoja. Tämän hahmottaminen on ennakointityön tärkeä kohta: pyritään olemaan tietoinen omista ja/tai organisaationsa havaitsemis-, tulkinta- ja valtafilttereistä ja myös ymmärtää niiden rooli tulevaisuustiedon hyödyntämiseen – ja hyödyntämättä jättämiseen.

Miten siis lisätään systeemistä ymmärrystä? Miten luomme yhteisen tulevaisuuskuvan?

Sanat luovat todellisuutta. On olennaista luoda ja hahmottaa yhteinen viitekehys ja luoda yhteinen kieli, yhteinen ja ymmärrettävä tapa puhua ennakoinnista. Voisi väittää, että ihminen pitää tärkeänä vain sellaista, minkä hän ymmärtää. Ymmärrettävän ja iskevän viestinnän rooli ennakoinnissa onkin kiistaton.

Viestintä tekee asioita myös yhteiseksi. Viestinnän keinoin kerrotaan, mihin meidän pitäisi kiinnittää huomioita: miltä ovat ne muutoksen ajurit, mihin meidän pitää olla valmistautuneita?

Viestintää voi käyttää myös kuvainnollisena preparointivälineenä: kun puhutaan skenaarioista, mistä itse asiassa silloin puhutaan? Millaisia systeemisiä rakenteita valitut sanat sisältävät tai tyrkyttävät? Entä millaisia kerroksia skenaarioista on syytä hienovaraisesti purkaa tai tarkastella voidaksemme ymmärtää näkökulmat, perusolettamukset (underlining assumptions), jopa vinoumat, jotka vaikuttavat ennakoinnin tapoihin, arvovalintoihin tai siihen, miten arvioimme tietoa ja asioita?

Ennakoinnin tulevaisuus ja suunta

Jaana totesi työstään ennakoinnin kentällä, että tulevaisuustyö on välillä takkuista touhua. Erityisen takkuista ennakointityö on sellaisissa organisaatioissa, joissa ennakointia tarkastellaan yksiulotteisesti esimerkiksi sen tuottavuuden näkökulmasta, kuten Tapanainen-Thiess asian osuvasti ilmaisi. Jos ennakoinnin arvoa ei nähdä organisaatiossa, on ehkä fiksumpaa vaihtaa organisaatiota kuin yrittää saada epäilijöitä uskomaan tulevaisuustyön potentiaaliin ja voimaan. 

­– Ennakointityön saavutuksia voi esitellä myös sitä epäileville, tulokset ehkä innostavat heitäkin, illan aikana todettiin.

 Ennakoinnin tulee olla siis systemaattinen osa strategista suunnittelua. Samalla sen tulee olla yhteisöllistä ja osallistavaa, yhteiskehittävää toimintaa. Tapanainen-Thiess muistutti myös tästä: On hyvä luoda uusia yhteyksiä. Laadukkaalle ennakointityölle on suoranainen uhka, jos pysymme liikaa keskenämme tai kun kaverit tekevät keskenään töitä. Tällöin jää helposti hyvää hiljaista tietoa jakamatta. Yhtä lailla on tärkeää muistaa, ettei tulevaisuustyö ole myös vapaa ns. kielletyistä aiheista. Tabujen käsittelyssä ja kohtaamisessa kulttuuriset erot korostuvat. 

– Tulevaisuus ei ole uskon asia. Joskus tuntuu, että suomalaisessakaan skenaariotyössä ei haluta käyttää aikaa ikävien skenaarioiden käsittelyyn. Kunnianhimon astetta pitäisikin Suomessa nostaa. Jos tavoittelet matalalle, pääset matalalle. Jos tavoittelet tosi korkealle, pääset ihan varmasti pidemmälle kuin oli se matalan tavoitteen taso. Meidän pitäisi tehdä vahvemmin visionääristä tulevaisuustyötä. Muutos on usein kivuliasta, mutta jos maali on selvä, se mankeli kannattaa käydä läpi, Tapanainen-Thiess muotoili ajatuksiaan.

Viesti ennakoinnin ammattilaisille ja sellaisiksi pyrkiville illassa oli selkeä: pyri tekemään ennakointia sellaisten ihmisten kanssa, jotka itsekin ovat luontaisesti siitä kiinnostuneita. Tilastojen luvatussa, Suomen kaltaisessa maassa vaatii rohkeutta antaa intuition välillä ohjata. Puhumattakaan, että kerätään rohkeutta tehdä välillä myös epävarmalta vaikuttavia juttuja. Tästäkin syystä ennakoinnin ammattilaisten tulisi myös tukea toisiaan.

Haluamme jatkaa tätä työtä myös Futures Finland -verkostossa: olemme alusta tulevaisuusajattelun ammattilaisille ja sellaisiksi haluaville. Kokoamme yhteen ennakoinnin ammattilaisia ja ajankohtaista tietoa ennakoinnista. Missiomme on laadukkaan tulevaisuusajattelun vaivaton yhteiskehittäminen ja edistäminen. Kiitos kaikille iltaan osallistuneille sekä upealle vieraallemme Jaanalle!