Taide tilana mahdollisten tulevaisuuksien tulkintaan
Tulevaisuus ei ole vain yhden polun pääteasema, se on jokaisena hetkenä useita erilaisia vaihtoehtoja: mahdollisia, toivottavia ja todennäköisiä. Kun yritysmaailmassa usein pureudumme toivottaviin ja todennäköisiin kehityskulkuihin, jotta voimme suunnitella ja varautua tulevaisuuteen, taide antaa meille mahdollisuuden ottaa kiinni myös kaikesta siitä mikä voisi tapahtua. Taiteen avulla voimme avartaa ajattelua, ilmaista, spekuloida ja ennen kaikkea käydä dialogia.
Kaikki mihin kosket kerää tietoa
Keväällä 2020 osallistuin Bets for the Future -julkaisun kirjoittamiseen. Siinä me Futuricella työskentelevät asiantuntijat veikkasimme yhdeksän kehityssuuntaa, miten näemme teknologian kehittyvän. Tunnistimme mm. fyysisen maailman voimakkaan digitalisoitumisen, jossa jokaisesta pinnasta voi tulla älykäs dataa keräävä käyttöliittymä. Teknologian muuttumisen entistä enemmän toimintaamme ennakoivaksi ja siihen reagoivaksi - esimerkkinä jo älysormukset ja kellot. Sekä arvioimme asiakkaan palvelupolkujen muovautuvan loputtomaksi, saumattomaksi kokemusten virraksi. Ihminen ikään kuin liikkuu paikasta toiseen ja asiat mahdollistetaan hänelle teknologian, esimerkiksi biometrisen tunnistamisen ja keskenään kommunikoivien ohjelmointirajapintojen avulla. Tämän kehityksen taustalla lukuisat algoritmit keskustelevat keskenään ja verkko siirtää informaatiota entistä tehokkaammin (5G). Summa summarum: ympäristömme teknologistuu tavoilla, jota emme osaa vielä edes täysin sanallistaa. Sensorit mittaavat jopa pöytäämme päätyvän salaatin kasvatusta ja ohjeistavat siinä.
Mutta miltä tällaisessa maailmassa oleminen tuntuu? Miltä tällainen maailma kuulostaa? Kun työssäni palvelumuotoilijana rakennan tulevaisuuden palvelun prototyyppiä, olemme jo liiketoiminnan parissa. Teemme protoja siitä miten joku konkreettiselle tasolle viety asia toimii ja arvioimme sen tulevia vaikutuksia. Tulevaisuus on kuitenkin monia eri vaihtoehtoisia kehityskulkuja samaan aikaan, siksi tärkeää on myös katsoa laajemmin koko tulevaisuusavaruutta. Taide auttaa meitä laajentamaan ajattelua ja avartamaan keskustelua.
Kuvitellaanpa hetki. Jos tulevaisuudessa jokainen pinta voi olla älykäs, tietoa keräävä käyttöliittymä, voimme kuvitella jokaisen pinnan olevan myös jonkinlainen äänilähde. Teknologian avulla voimme luoda tilaan äänellisiä elämyksiä ja kokemuksia. Vaikka äänen fysikaaliset periaatteet sinänsä eivät ajassa paljoa muutu, teknologian kautta voimme rakentaa jatkuvasti erilaisia mahdollisuuksia kuulla ja kokea – tai poistaa niitä. Ympäristömme äänimaisema on muuttunut kaupungistumisen myötä valtavasti. Taiteen avulla voimme pohtia, minkälaisessa äänimaisemassa haluaisimme elää.
Ihminen kohtaa robotin - Human Robot. Moving Robot - Next Generation, koreografia Iina Taijonlahti (kuva Vesa-Pekka Grönfors)
Tulevaisuuden melusta musiikkia
Miltä teknologia kuulostaa? Kaupungistuminen on toki kuultavissa kirjaimellisesti koneissa ja laitteissa ympärillämme. Autot, junat, metrot, hissin ovet - kaikkialla on selkeästi kuultavia, joko brändättyjä tai osiensa liikkeestä luonnollisesti syntyviä ääniä. Äänimaisema on kuitenkin myös kokoelma valintoja, jotka on jo tehty puolestamme. Kun teknologia kehittyy ja laitteet halpenevat, saatavilla on myös lukuisia laitteita oman taiteellisen työn tueksi. Mielenkiintoinen tuttavuus on mm. sähkömagneettisten kenttien kuuntelemiseen tarkoitetut ns. antiradiot, joita löytyy useammalta valmistajalta. Kun yleensä pyrimme piilottamaan teknologian ääntä ja brändäämään ääniaaltoja tietyiksi mielikuviksi, nämä mikrofonit paljastavat ympärillämme kuuluvan näkymättömän sähkömagneettisen kohinan.
Kanavien välinen kohina ja sähköön liittyvät ilmiöt ovat kautta aikain inspiroineet äänitaiteilijoita ja säveltäjiä. Tänä syksynä pääsin tutkimaan tätä itse kun toimin äänisuunnittelijana tanssija/koreografi Iina Taijonlahden Human Robot. Moving Robot - The Next Generation teoksessa, uuden tanssin keskus Zodiakilla Helsingin Kaapelitehtaalla. Demossamme tutkittiin niin algoritmeja, robotiikkaa kuin ääntä. Demo on koostettu robotiikan ammattilaisen Jaakko Muhosen rakentaman Sevi-vartijarobotin ympärille. Demon alussa Sevi ohjasi osallistujille kybermeditaation ja sen jälkeen Taijonlahti tanssi Sevin kanssa. Liikelähtöisen tanssiosuuden äänimaailmaa rakentaessa käytin tanssin taustalle Sevi-robotin virtapiirien tuottamaa sähkömagneettista säteilyä, jota ajoimme kaiuttimiin esityksen aikana. Signaalia napattiin Soma Etherillä mm. Taijonlahden ohjatessa Seviä kännykällään sekä robotin liikeradoista. Myös yleisö pääsi rakentamaan esitystä lähettämällä Seville komentoja matkapuhelimilla.
Sähkömagneettisen säteilyn äänitystä tutkiessa äänitin mm. kodinkoneita sekä matkustin Helsingin metrossa kuunnellen Soman kautta metrotunnelien näkymätöntä ääntä. Matkalla pohdin muuttuuko ympäristömme tulevaisuudessa teknologian myötä meluisammaksi? Vastaus voi olla kyllä ja ei. Tulevaisuuden ääniympäristö voi reagoida meihin ja meistä kerättyyn tietoon ja muokata ympäristöämme tiedon perusteella. Kuulo on silti hälytysaisti. Kokemamme äänet vaikuttavat meihin voimakkaasti. Monet eri alojen tutkijat ovat todenneet, että ihminen ei kehollisena olentona ole muuttunut merkittävästi tuhansiin vuosiin. Äänen ohjaamana hermostomme voi nousta taistele tai pakene -tilaan, erilaisilla ääniaalloilla voi puolestaan rauhoittaa kehoamme. Mihin psykologinen kapasiteettimme riittää?
Tulevaisuuden koneiden laulu
Teknologian avulla toimintaamme voi ennakoida ja algoritmit tarjoavat vaihtoehtoja ennen kuin tiedämme mitä haluamme. Meidän tehtävämme on aktiivisesti pohtia mitä me teknologialta haluamme, mistä asioista haluamme päättää itse. Taiteen kautta voimme kuvitella äärimmäisiä kokemuksia ja antautua niille.
Human Robot. Moving Robot - Next Generation kokonaisuudessa, teknologian, yleisön ja toimijoiden välille rakentuu uusi kudelma. Esitystilanne tuottaa merkityksiä, joiden kautta voimme pohtia suhdettamme erilaisiin toimijoihin, näkyviin ja näkymättömiin. Projektissa olemme voineet tutkia teknologian ja ihmisen suhdetta. Taijonlahden sanoin: “Heikentää ihmiskeskeisyyttä ja antaa toimijuutta myös epäorgaanisille toimijoille” kuten Sevi tai äänimaailma. Tätä pohdintaa tulemme viemään eteenpäin myös seuraavissa projekteissa.
Tulevaisuudentutkimuksen menetelmillä kuten esimerkiksi skenaatiotyöllä, voimme luoda maailmoja ja rakentaa erilaisia polkuja kohti tulevaisuutta. Miettiä mitä tulisi tapahtua, jotta jokin maailma olisi mahdollinen. Taiteen avulla voimme tehdä näitä maailmoja näkyväksi ja ennen kaikkea kuultavaksi: kun perinteisessä tuotekehityksessä rakennamme prototyyppejä, taide antaa mahdollisuuden rakentaa provotyyppejä. Jos minun tulevaisuuteni sisältäisi elementit X,Y,Z, miltä minusta ihmisenä tuntuisi? Miten minun arvoni mahtuvat tähän skenaarioon? Vai onko arvomaailmani tulevaisuudessa jotakin täysin erilaista, kuin mitä edes osaan kuvitella tänään?
Tulevaisuuden ääniympäristöltä odotan mm parempaa akustiikkaa. Toivon, että teknologian hälyäänet on piilotettu ja samalla tiedostan, että ympärillämme on entistä nopeampia yhteyksiä, entistä enemmän kohinaa. Minkälainen on se koneiden laulu, jonka me sävellämme?
Annina Antinranta
Kirjoittaja on palvelumuotoilija, mediataiteilija ja tulevaisuusajattelija. Hän on töissä teknologiayritys Futuricella ja toimii Futures Finlandin ydintiimissä ja hallituksessa, sekä on mukana tulevaisuuspäivän ydintiimissä. Annina säveltää sivutyönään musiikkia ja tekee äänisuunnittelua.